Deadlinet saavat aikaan kummia

 

 

 

 

Viime vapaapäiviä on käytetty maalaamiseen, tapetoimiseen, paikkojen järkkäilyyn, uudelleen sähköistyksiin ja hyllyjen ja taulujen seiniin naulaamisiin ja ruuvaamisiin. Taiottiin kevätilmettä. Yksi pyyhepeittohyllykin lyhennettiin ruokakomeron kylkeen sopivaksi. Tarvitaan näköjään deadlineja, että roikkuvat pikkuhommat saadaan tehdyksi. Synttärit, tuparit, uudet vieraat ja lehtikuvat saavat kummasti tarttumaan toimeen. Niihin pikkujuttuihin, jotka aina jäävät roikkumaan. Niihin jotka olisi kiva saada tehdyksi, mutta kukaan ei jaksa. En taas muistanutkaan miten kiva varastossa on maalailla itsekseen. Taustalla soi vain elämää ja puhelinlangat. 

 

Viime viikolla meillä taas kuvattiin. Kevätjuttu ilmestynee maaliskuussa. Sen innoittamana sai vihdoin kiikutettua miehen työpaikalta raahaamani vanhan teollisuuslampunkin sähköliikkeeseen. Tuli muuten järkkykallis keikka! Pitkä haitarimalli on aika kätsä pojan leikkivaloksi. Sain hieman kummeksuvia katseita kun äkkäsin lampun syksyllä hallin seinällä ja ukaasin siitä, että kotiin sitä en ainakaan saa. Pyysin poikia irroittamaan sen seinältä ja jo samana iltana mies kertoi lampun odottavan kahvihuoneen lattialla minua. Jihaa!

 

Olen haaveillut mm. String hyllystä pojan huoneen seinälle, mutta Köpiksessä sen nähdessäni totesin hyllyn olevan ihan liian pieni lego ym. aarteille. Vai onko niitä erikokoisia? Puisen hyllyn maalasin liitutaulumaalilla mustaksi ja nyt tuo tyhjä seinä sai sitä mitä se mielestäni kaipasi. Lattialla mahtuu taas kävelemään tallomatta kaiken aikaa pikkupalikoiden päälle. Ja toivoa sopii, että myös nuo legorakennelmat kestäisivät hieman pidempään ehjinä.

Kotivinkin toimittaja kirjoitti blogissaan kodin trenditärpeistä 2013. Sieltä löytyi keltaisen lisäksi lepakkotuoli. Sellainen on meidänkin varastossa odottamassa oikeaa paikkaa (ja aikaa). Pojan huoneeseen se varmasti joskus päätyy. Nahkapäällisellä se olisi aika ihana.